Sananvapaus ja lehdistö

Journalistiliiton mukaan uusi tekijänoikeuslakiesitys uhkaa sananvapautta. Uudessa tekijänoikeuslaissakin on löydettävissä vikaa, mutta keskitytään itse väitteeseen. Sananvapaus ei ole oikeus palstatilaan, jokainen toimittaja varmasti ymmärtää tämän. Väite paljastaakin, kuinka kyynisen laskelmoivasti Journalistiliitossa suhtaudutaan sananvapauteen. Sananvapaus on yhtä kuin toimittajien taloudellinen etu.

Toisen uutisen mukaan kaksi toimittajaa on saanut syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta. Kyse on taannoisesta kalapuikkoviiksijutusta. Toimittajat eivät ole omasta mielestään tehneet mitään väärää, koska kyse on sananvapaudesta.

Lehdistö on puolustanut "sananvapautta" vain, kun se on tarkoittanut lähinnä salarakkaille lähetettyjen yksityistekstiviestien tai Lordin kasvojen paljastamista. Eräs sananvapauden merkittävin yhteiskunnallinen funktio on pillinviheltäjien tukeminen. Kun pilliinviheltäjien sananvapautta olisi pitänyt tukea muutamien korruptoituneiden toimittajien kustannuksella, kansainvälinen lehdistö, mukaanlukien HS, oli melko yksimielisesti sitä vastaan.

Sananvapaus on erittäin hyvä esimerkki siitä mitä tarkoitan arvoilla ja spesifisemmin maagisilla sanoilla. Kuka muka voisi vastustaa sananvapautta? Mutta kun tietyt erityisryhmät ovat käyttäneet sitä oman etunsa ajamiseen, ne samalla ovat korruptoineet sen "alkuperäisen" merkityksen. Tietenkään arvoilla ei ole koskaan ollutkaan yksikäsitteistä merkitystä, mutta tässä on aste-eroja. Sanalla on ollut sen verran yhteistä merkitystä, että sitä on voitu käyttää toiminnan koordinointiin. Nykyään käsite sananvapaus on pelkkä politiikan pelinappula, sanalla ei ole enää mitään sisältöä.

Kun joku demokratian kannalta keskeinen ominaisuus on tällä tavalla degeneroitunut, demokratialla on yksi suojamekanismi vähemmän. Valerie Plamen tapaus kertoo juuri tästä, käsite on degeneroitunut eikä se enää pysty suojaamaan demokratiaa. Voisi sanoa, että lehdistö on oikeastaan demokratian suurin vihollinen.

Ajattelusta

Olen aina suhtautunut Sapir-Whorfiin epäluuloisesti. Tutkin jossain vaiheessa enemmän propagandaa ja mainostamista, ja sen pohjalta minusta on ilmiselvää, että kieli vaikuttaa ajatteluun. Mutta tuntuu myös, että kukaan ei oikeasti usko Sapir-Whorfin heikkoon muotoon, vaan sen mukana yritetään uittaa ajatus, että ajattelu on pohjimmiltaan kielellistä. Se taas sotii omaa subjektiivista kokemustani vastaan. Oma kokemukseni on, että ajattelu on pitkälti intuitiivista ja assosiatiivista, vastakohtana kielelliselle ja systemaattiselle.

Esimerkiksi jos minulta kysytän jotain, vastaus kysymykseen on todella nopeasti olemassa "kielen päällä", eli minulla on vahva tunne siitä että tiedän mikä se on, mutta en kykene heti sanallistamaan sitä, vaan joudun odottamaan että kielellinen puoli pääsee mukaan vauhtiin ja pystyy kuvailemaan intuitioni. Kielellinen puoli tuntuu olevan ainakin minulla aina intuitiivista puolta merkittävästi hitaampi.

Toisaalta olen myös useamman kerran kokenut hahmottavani usein "konsepteja", joita en ole vielä kyennyt nimeämään tai kuvailemaan. (Käytän sanaa konsepti tässä aika epätarkassa merkityksessä.) Oikeastaan voisi sanoa, että nykyinen työtapani perustuu pitkälti siihen.

Koska on kuitenkin olemassa joukko ihmisiä, jotka uskovat vakaasti Sapir-Whorfin vahvaan muotoon, on pakko ottaa vakavasti se hypoteesi että ainakin subjektiivinen kokemus ajattelusta on erilainen, ja ehkä jopa että ihmisten ajattelussa on oikeasti rakenteellisia eroja. Tämä siitäkin huolimatta, että minusta pääosan esitetyistä tutkimustuloksista voisi minusta selittää pelkästään sillä, että ihmisellä on useita rooleja tai minätiloja, ja eri kielet laukaisevat eri roolin. Siksi ajattelu eri kielillä tuntuu minustakin erilaiselta.

Orgasmit ja pilvet taivaalla

Kate Bushin kappale Cloudbusting kertoo Freudin oppilaan psykoanalyytikko Wilhelm Reichin rakentamasta laitteesta, jolla tehtiin pilviä. Laite tarvitsi toimiakseen orgonea, seksuaalienergiaa. Sitä kerättiin aluksi orgasmeista ja myöhemmin ilmeisesti suoraan ilmakehästä vempeleillä, joiden englanninkielinen nimi oli orgone accumulator. Laitteet olivat ilmeisesti erittäin toimivia, koska Yhdysvaltain FDA (Food and Drug Administration) pisti Reichin linnaan ja tuhosi kaikki kappaleet laitteesta, kaiken aihetta koskevan kirjallisuuden ja kaiken tutkimusmateriaalin.



Pekingissä on kohuttu syksyllä lumimyrskystä, jota on epäilty keinotekoiseksi. Aiemmin sadetta on ainakin tehty keinotekoisesti jotta saasteita on saatu kuriin. Laite (yllä) muistuttaa epäilyttävästi samaa vempelettä kuin Kate Bushin videolla. Epäilen, että Kiinassa on iso farmi orgasmoivia ihmisiä, joilta kerätään orgonea talteen. Ehkä Suomikin voisi alkaa viemään orgonea ydinenergian sijaan.

Sanamagia

Joskus puhutaan halveksivaan sävyyn sanamagiasta, eli siitä että joidenkin sanojen uskotaan olevan maagisia. Sanamagia on kuitenkin totta, jotkut sanat ovat maagisia.

Normaalisti sanoilla on eräänlainen yleinen tarkkuustaso. Tavallinen puhekieli on yleensä melko löperöä, joka selviää kun tutkii tarkemmin minkä tahansa sanan merkitystä. Pystymme kuitenkin suurin piirtein kommunikoimaan, koska konteksti välittää merkityksen. Jotkut yleiskielen sanat ovat tarkempia, ja "kaikki" tietävät sanan tarkan merkityksen.

On kuitenkin olemassa maagisia sanoja, joiden yleinen tarkkuustaso on heikko, mutta joita jotkut osapopulaatiot käyttävät hyperspesifissä merkityksessä. Maagisten sanojen hyperspesifit merkitykset ovat niiden käyttämän osapopulaation kannalta itsestäänselviä eli moraalisesti oikeita. Toisaalta sanamagialla pyritään vaikuttamaan, eli saamaan suurempi populaatio tekemään jotain, mihin se ei vapaaehtoisesti suostuisi. Siksi sana on samalla suuren populaation mielestä itsestäänselvästi eli moraalisesti väärä.

Sanan potenssi syntyy tästä moraalisen vääryyden ja oikeuden eli tarkkuustason heikkouden jaj vahvuuden välisestä dynamiikasta. Kaikki moderni politiikka perustuu sanamagiaan.

Kunnia

Yhteiskunnassa, jossa ei tunneta kunniaa, ajatus kunnia meni mutta maine sen kuin kasvaa lakkaa olemasta ironinen.

Suutarin lapsen kengät

Miksi suutarin lapsella ei ole kenkiä?

Ensimmäinen askel

A journey of a thousand miles begins with a single step.
— Confucius

Ensimmäinen askel vaatii eniten energiaa, sen jälkeen apuna on momentum.

Vision voima

Sanotaan, että voidakseen vakuuttaa muut tarvitaan intohimoa. Jos ideat riitelevät keskustelussa, "voittajaksi" ei välttämättä selviydy paras idea vaan se, joka esitetään voimallisimmin. Esittämistavan voimallisuuteen tuntuu vaikuttavan ainakin henkilön oma sitoutuminen kyseiseen ideaan.

Jotkut pystyvät vakuuttumaan melkein kaikista ideoistaan, toiset taas eivät luota ajatuksiinsa edes silloin kun ne ovat timanttia. Vakuuttumisen ja osaamisen välinen yhteys ei ole suora. Välilla tulee kyynisesti ajateltua, että onko se jopa käänteinen.

On kiinnostavaa miettiä, miksi intuitiomme toimii tässä asiassa näin nurinkurisesti. Erään suositun selityksen mukaan tuo intuitio on jäänne, joka on toiminut hyvin kenties joskus kun elimme vielä savannilla metsästäjä- ja keräilijäyhteisöissä. Voisi ajatella, että selitys on luultavasti monimutkaisempi. Ehkä tuohon intuitioon on syy, joka pätee vielä nykyisissäkin ihmisyhteisöissä.

Intuition voisi kiteyttää muotoon vahvin visio voittaa. En nyt puhu dilbertissä parodioiduista organsiaatiovisioista, joissa erilaisilla termeillä kuten world-class ja innovative yritetään lähinnä peitellä sitä, että organisaatio on ilman peräsintä.

Parhaimmillaan visio aktivoi isomman joukon ihmisiä liikkeelle. Visio vaikuttaa synnyttävän yhteisen kielen, joka ylittää äly-, tunne- ja liikeihmisten väliset kommunikaatiovaikeudet. Siksi oikeasta visiosta on löydyttävä kolme komponenttia, joista jokainen vakuuttaa ensisijaisesti tämän tyyppiset ihmiset ja toissijaisesti jokaisen henkilön kolme keskusta. Liikekeskus vakuuttuu visiosta, jonka toteutus on uskottava eli kaikille on selvää, miten visio manifestoituu käytännössä omassa tekemisessä.

Ajatus ei ole uusi. Esimerkiksi Aristoteles sivuaa tätä Retoriikassa. Tässä on huomattava, että ihmistempperamenttien jako Antiikin Kreikassa eroaa hieman itse käyttämästäni. Siellä erotetaan toisistaan vaistoihmiset ja liikeihmiset, kun käyttämässäni jaoittelussa heidät on laskettu yhteen. Vaistoihmiselle tärkeintä on status, johon ethos puheessa retoriikasta usein perversioituu.

Persuasion is clearly a sort of demonstration, since we are most fully persuaded when we consider a thing to have been demonstrated.

Of the modes of persuasion furnished by the spoken word there are three kinds. [...] Persuasion is achieved by the speaker's personal character when the speech is so spoken as to make us think him credible. [...] Secondly, persuasion may come through the hearers, when the speech stirs their emotions. [...] Thirdly, persuasion is effected through the speech itself when we have proved a truth or an apparent truth by means of the persuasive arguments suitable to the case in question.

Jotta dynamiikka keskusten välillä toimisi, kaikkien kolmen mainitun komponentin on "kietouduttava" toisiinsa. Kietoutuminen edellyttää jonkinlaista näiden kolmen ulkopuolella olevaa neutraloivaa voimaa, synteesiä, joka sovittaa yhteen näennäisesti ristiriitaisen teesin ja antiteesin. Manifestaatio on näiden kolmen voiman seuraus.

Esimerkiksi Ranskan vallankumouksen sloganissa vapaus on teesi ja tasa-arvo sen antiteesi. Nämä ovat tietyssä mielessä keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Synteesi veljeys tuo nämä kaksi yhteen tavalla, joka ylittää niiden välisen ristiriidan. Näiden kolmen voiman manifestaatio on kuolematon maailma, joka alkuperäisessä sloganin versiossa kuvattiin paremmin negaationsa kautta ou la Mort. (Myöhemmin tämä osa jätettiin pois.)

Manifestaatio sisältää mielenkiintoisella tavalla "lopputuloksen" lisäksi teesin motivaation. Kuolemanpelkohan on yksi perimmäisiä ihmisen motivaattoreita. Tämä esimerkki auttaa ehkä hieman ymmärtämään mystiikassa esiintyvää ajatusta, että lopputulos aiheuttaa syyn.

* * *

Mikä sitten tekee visiosta vahvan tai henkilöstä visionäärisen? Voisi ajatella, että kyseessä on oikeastaan vision takana oleva energia. Jos ajatus on hajallaan, siihen liittyvä energia pirstoutuu. Mitä kiteytetympi visio, sitä parempi. Putkiaivoisuuden voima on siinä, että henkilö pystyy kohdistamaan fokuksen eli kaiken käytössä olevan energian vain yhteen asiaan.

Sama koskee laajempia ihmisryppäitä. Esimerkiksi propagandassa ja muussa ihmisten villitsemisessä tämä on ikiaikainen periaate. Natsi-saksassa tajuttiin erittäin hyvin, että yksinkertaistettu viesti on tehokkain ihmisten manipuloinnissa:

Make the lie big, make it simple, keep saying it, and eventually they will believe it.
— Adolf Hitler

Faith moves mountains, but only knowledge moves them to the right place.
— Joseph Goebbels

Vision on oltava suuri, sen täytyy houkutella ruokahalua.

Toisaalta ajatuksen valenssi riippuu linkeistä muihin ajatuksiin. Usein juuri henkilökohtaiset kokemukset sitovat ajatuksia toisiinsa. Valenssi kasvaa eksponentiaalisesti linkkien lukumäärän kasvaessa. Tämä vaikuttaisi olevan se perimmäinen syy miksi sisäänrakennettu heuristiikkamme toimii niin, että voimakas tunnekokemus on luotettava. Mitä vahvemmin jonkun asian kokee, sitä ueampiin omiin kokemuksiin se liittyy, eli sitä todempi se on. Käytämme ilmeisesti samaa heuristiikkaa myös muita arvioidessa, vaikka käytössä on selvästi muitakin heuristiikoita.

Ihmisten energiatasoissa vaikuttaisi myös olevan henkilökohtaisia eroja. Ei ole ihme, että energisyyteen liitetään korkea status, mikäli se on voima joka saa ihmisiä liikkeelle. Etenevä yhdessä tekeminen tuntuu myös synnyttävän energiaa ja nostavan ihmisten energiatasoa. Se "tuntuu" hyvältä, joka motivoi jatkamaan.

A man in a passion rides a wild horse.
—Benjamin Franklin