Tuesday, November 03, 2009

Agorafobinen ja klaustrofobinen yhteiskunta

The disease of Victorian England was claustrophobia--there was a sense of suffocation, and the best and most gifted men of the period, Mill and Carlyle, Nietzsche and Ibsen, men both of the left and of the right--demanded more air and more light. The mass neurosis of our age is agoraphobia; men are terrified of disintegration and of too little direction: they ask like Hobbes's masterless men in a state of nature, for walls to keep out the raging ocean, for order, security, organization, clear and recognizable authority, and are alarmed by the prospect of too much freedom, which leaves them lost in a vast, friendless vacuum, a desert without paths or landmarks or goals.
— Isaiah Berlin

5 comments:

Mikko said...

Berlin puhunee varmaan esim. Natsi-Saksan noususta. Agorafobia vaikuttaisi olevan juuri lähtemässä lentoon seurauksena liian pitkälle viedystä klaustrofobiasta. Seuraukset tulevat olemaan samanlaiset kuin Natsi-Saksassa.

Tiedemies said...

Epäilen. Nazzi-saksassa oli koneisto ja samastumisen kohde, jonka päälle "seinät" voitiin rakentaa. Tavallaan herätettiin henkiin jokin suuri, joka oli jo kuollut; nazzi-saksa oli kuin epäkuollut versio Bismarckin saksasta.

Todellisuus on todennäköisesti jotain paljon kummallisempaa ja - jos kohta epäilen tätä suuresti - mahdollisesti paljon tuhoisampaa.

Ei kuitenkaan ehkä ihan tätä.

Mikko said...

Vähän tyhmä toi mun kommenttti, vei terää pois tuolta sinänsä mielenkiintoiselta lainaukselta. Olet varmaan sitäpaitsi oikeassa Natsi-Saksasta.

Anonymous said...

Saattaa joku pelätäkkin itseään siinä määrin ettei uskalla hallita omaa elämäänsä, mutta parempi olisi työstää näitä pelkoja kuin vaatia muita elämään niiden ehdoilla.

Mikko said...

Luulen, ettei lainauksessa kyse ole sinänsä yksittäisen ihmisen fobioista, vaan kyse on jonkinlaisista massaliikkeistä.